Sjöstedt-suku kokoontui 13-14.8.2005 Vihdissä.
Sjöstedt-suvun sukuyhdistys ry
Alla Sjöstedt-suvun jäsen, Simo Lehtonen Ylöjärveltä, kertoo Vihdin sukukokouksesta.
”Paikalla oli sunnuntaina 14.8 satakunta suvun jäsentä.
Seuraavassa hajanaisesti ottamani kuvakooste sunnuntain kokouksesta, koska vain silloin olin paikalla ja vain osan päivästäkin.
Kun en tunnista kaikkia allaolevissa kuvissa olevia henkilöitä, niin näiltä osin joudun nimet jättämään pois. Sukukirjan kuvistakaan ei tässä tapauksessa ole myöskään tähän apua. Ja ainahan on mahdollista täydentää nimitietoja myöhemmin, mikäli on tarvetta ja niitä löytyy.
Juhlat olivat kokonaisuudessaan hienosti junailtu ja kaikki toimi moitteettomasti. Siitä kiitos kuuluu tietenkin järjestelijöille.
Musiikista huolehti paikalla myös Juho Sahramaa. Hanuri on Juholle tärkeä soitin ja hienosti Tuusulan polkka kajahti salin kuulijoille.
Juho on hyvin valinnut soittimensa, ainakin oma näkemykseni asiasta on tämä, nimittäin hanuri on myös minulle tärkeä soitin, sitä minäkin olen soitellut kymmeniä vuosia. Niinpä luonnollista olikin, että meillä oli asian tiimoilta keskenämme monenlaista juttua.
Mm. näin kertoili Juho omista hanuriasioistaan, kun jutusteltiin tämän musiikkiesityksen jälkeen:
- Mua on opettanut Soile, en mää muista sen sukunimeä. Se on harmonikan opettaja. En tiedä missä se asuu, se opettaa mua Koppun koululla, siellä missä mennään Nummelaan… niin mennään sinne Lappeenrantaan päin… niin kääntyy heti siinä mutkassa, mennään sinne alas… on siellä monta oppilasta. Olen soittanut puoli vuotta.
- No meinaatko mennä Hopeisen harmonikan kilpailuun?
- Kyllä kai menen…
- Kuinkas vanha Sinä nyt olet?
- Kymmenen…
- Et sää pääse enää ensi vuonna, kun sinne pääsee vain kymmenen vanhat, vai minkä ikäisenä sinne pääsee?
- Se 12 vuotta, tai 14…
- Meet sitten myöhemmin sinne kultaiseen harmonikkaaan.
- Niin…
- Selvä, sovitaanko niin?
- Joo…
Erikoispersoonia on ollut Sjöstedtin suvussa kautta aikain. Ja onhan niitä nykyäänkin. Tässä Antti Ania, joka on yksi sellainen. Hänellä on firma, joka on erikoistunut rakentamaan kirkonkellojen soittamisen siten, ettei kenenkään tarvitse olla naruista heiluttamassa kirkonkelloja, vaan tämän tehtävän hoitaa elektroniikka. Tosin tässä Antin tekniikassa ei heiluteta varsinaista isoa kirkonkelloa, vaan soitto toteutetaan kellossa olevaa kieltä liikuttelemalla.
Näin kertoili tästä erikoisesta kirkonkellojen automaattisoitto-asiasta Antti minulle täällä sukukokouksessa:- Varsinaien lyönnin lisäksi tärkeämpänä on se elektroniikka, jolla toimintaa hoidellaan.Yli 300:ssa kirkossa Suomessa on tämä meidän järjestelmä käytössä. Ulkomailla ei ole. Yksistään Helsingin alueella on 34:ssä kirkossa, Vantaa ja Espoo lisäksi. Helsingissä on myös Tuomiokirkossa, siinä Senaatin torin laidassa. 350 kiloa painaa jo pelkkä kellon kieli, millä lyödään. Esimerkiksi Espoon Olarissa on 32 ohjelmaa ja kun lapsi kuolee se soittaa Sun haltuus rakas isäni, joka on meidän ohjelmoima. Siellä on kuusi kelloa, joilla tämä virsi soitetaan. Eniten kellojen määrä on 15 kelloa. En nyt muista, on Helsingissä.
Olen aloittanut tätä 1971 – 72 ja olen tehnyt suntion käsikirjaan näistä kirkonkelloista tähän liittyvän osion, joka on heidän käsikirjanaan. Suntion käsikirjassa on muutakin. Nyt kun Aleksanterin patsaan ympärille tuli semmonen äänimaailma, sain olla konsulttina. Valtioneuvosto, yliopisto, Helsingin kaupunki ja kirkko teki semmosen äänimaailman siihen, niin sain olla siinä mukana.
Firma AF-product (F= Friman) on ollut yli 30 vuotta.. Meillä on Järvenpäässä teollisuushalli, missä näitä tehdään.
(Olin paikalla, kun Antti esitteli tätä solenoidisysteemiään Kurikan sukukokouksessa vuonna 1973).
– Sukulaisten kanssa leppoisasti jutustelemassa Jyrki Vesikansa, Niina ja Katri Sahramaa
Oma osallistumiseni on alkanut vuonna 1973 Kurikassa olleista kaksipäiväisistä yhdessäolosta.